Hetkinen…

Älä stressaa

Tässä ties monettako kertaa kipeänä ollessa tälle vuotta, on sopiva hetki kirjoittaa muutama sana stressistä.

Minä, joka yleensä sairastan ehkä joka toinen vuosi, huomaan löytäneeni itseni jälleen tilanteesta, jossa ei auta kuin kääriytyä peiton mutkaan kuumemittari kainalossa ja yrittää parantaa itsensä vaikka sitten ajatuksen voimalla.

Että ottaa päähän! Syyllistä ei tarvi hakea kaukaa. Stressihän se. Just nyt kun tarvis sitä ihanaa draivia ja itsevarmuutta, joka tuntuu välillä siivittävän jopa ylitsepääsemättömältä tuntuvien esteiden yli.

Mutta tuo stressi. Kun yrittäjyydestä innostuin, ainoa ranskalainen viiva ”Yrittäjältä vaadittavat ominaisuudet” -listalla, jonka kohdalla pysähdyin joka kerta miettimään, oli stressinsietokyky. Löytyyköhän tuota minulta tarpeeksi? Eihän mitään voi tietää ennalta ja kaiken oppii viimeistään kokemuksen kautta.

Suurimman osan ajasta mulla on stressin kans hyvät välit. Saan pidettyä sen kädenmitan päässä, enkä anna sille valtaa. Näin on hyvä olla. Mehän tarvitaan toisiamme ihan joka päiväsessä elämässä, että saadaan ylipäätään mitään aikaseksi, mutta mittasuhteet on oltava oikeat.
Sitten ku tulee se hetki, että stressi saakin susta otteen… Se lamauttaa. Saa sut epäilemään kaikkea. Yritä siinä sitten olla tuottava ja täynnä uusia ideoita. Mahdoton yhtälö kun tonnin paino pitää sut paikallaan ja tunnut lyhistyvän sen alle.

No mikä yrittäjän pelastaa tuolta vääjäämättömältä tuomion päivältä ja tunteelta, joka voi halutessaan viedä kaiken elämän ilon? Usko. Usko itseensä ja usko huomiseen. Se on se voima, joka vie eteenpäin. Se horjuu välillä, mutta niin kuin suuri tammikin, sillä täytyy olla vahvat juuret maan alla. Kukaan ei niitä näe, mutta nuo juuret ovat kuin se usko, pitävät sinut tolpillaan silloinkin kun tulee räntää ovista ja ikkunoista. Huomenna taas paistaa aurinko ja lempeä tuuli hemmottelee. Niin on tähänkin asti käynyt ja niin on uskottava elämässä käyvän tästä eteenpäinkin.

Vastaa